Kiipeilin kerran tuskalla ja vaivalla Grenoblen Petit Desertin kalliota. Siinä ei tuntunut olevan lainkaan kunnollisia otteita ja vähätkin armopalat olivat lasiksi kiillottuneita. Yhtäkkiä kallion koostumus muuttui. Kalkkikiviseinämässä alkoi esiintyä kidemäisiä mineraalimuodostumia, jotka pilkistivät emokivestä punaruskeina tai hiilenvärisinä vöinä. Kiteet olivat noin sokeripalojen kokoisia ryhelmiä, mutta niistä sai ihmeen hyviä otteita ja askelmia, koska ne olivat karheita. Näitä minimaalisia "uskomusotteita" pitkin edetessäni minulle iski mieleen kutkuttava ajatus: tältäköhän tuntuu imukuppijalkaisesta kärpäsestä, joka kiipeää hiukan syheröistä seinää tai kattoa pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti