Oli puro, joka kulki humisevan salopalstan halki. Vesi oli hyvin kylmää ja kirkasta. Puron pohjalla hiekka oli toffeen väristä ja sen seassa oli kissankultaa. Kissankulta oli minusta loputtoman kiehtovaa: Toisesta maailmasta karissutta tomua, keijukultaa, auringon säkeniä, lapsen unelmia. Sitä hamusi ja hamusi käsiinsä, vaikka vedessä tuli kylmä. Kuvitteli keräävänsä kourallisen ja säilövänsä sen pussiin, ostavansa sillä jotain ihanaa.
