7. Säilöntää

Kakarana pidin säilömistä mahdottoman kiehtovana puuhana. Äidistä mallia ottaen keräsin ja "säilöin" pihistämiini purkkeihin ja pulloihin pihapiiristä löytyneitä pieniä sateenvarjosieniä sekä orapihlajan marjoja. Vein ne vilja-aitan ullakon pimeimpään nurkkaan jemmaan. Myöhemmin kävin katsomassa säilykkeitäni ja ne olivat kuivaneet, mädäntyneet ja homehtuneet todella muikean näköisiksi ja hajuisiksi. Lemu oli aivan kauhea. Vuosia myöhemmin vinttiä raivaava isäpuoli nakkeli ne pihalle kiroillen pää punaisena, että mitä helvetin noitaliemiä nämä oikein ovat ja kuka ne on tänne hilannut. En tunnustanut. 

6. Gothic Boy

Kohtasin hänet kaksi kertaa ohimennen: Jumalaisen kauniin nuoren miehen, joka oli pukeutunut goottivaatteisiin ja niittirekvisiittaan. Hänellä oli valtavan paksu, selkään asti ulottuva pitkä tukka, tummat silmät, tuuheat pimeyden ruhtinaan kulmakarvat ja monin verroin kauniimmat piirteet kuin Deppin esittämällä Jack Sparrowilla. 

Toisella kertaa otin hämärän, tärähtäneen kuvan kauempaa. Toisella kertaa seisoin hänen vieressään raitiovaunussa ja hän kuunteli korvanapeilla musaa näyttävästi moshaten. Ranskalaiset matkustajat katselivat häntä paheksuen. Minusta hän oli kuin synkkä taideteos, vaikkakin selvästi hieman pöpi. Hän poistui ratikasta samalla pysäkillä ja lähti juoksemaan pitkää takkiaan siipien lailla näyttävästi hulmuttaen.

5. Suolaheinä

Tuli suolaheinästä muistoja mieleen. Miten se kasvoi punamullalla maalatun aitan seinustalla, kesän huumaavassa lämmössä. Vieressä viljapelto tuoksui paahtuneelta. Riivin käsiini punaisia kukinnonsiperryksiä ja mutustelin happamansuolaisia korsia.

Ja sinä yhtenä juhannuksena Atun sileillä kalliolla, kun aurinko valaisi heleänpunaiset helpeet. Makasin suolaheinien katveessa siideriä juoden ja elämän huikaisevasta keskipäivästä nauttien.

Sittemmin ihastui Liisa Ruuskan ja Viluisen koiran biisin, jossa lauletaan, että "Sä olet suolaheinä luodolla. Se taipuu tuulessa, mutta ei katkea."