torstai 20. lokakuuta 2016

19. Valo metsässä

Pienenä katsoin lastenohjelmaa, jossa oli jokin pimeällä metsässä näkyvä valo keskeisessä osassa. Sain siitä itselleni kauhistuttavan pelon ja painajaisen. Pienen lapsen mielikuvituksella nimesin pelottavan valon "popottajaksi" ja sekö vasta nauratti vanhempiani. Metsävalo oli jotain niin ylimaallisen kauheaa, että vieläkin menee kylmät väreet selkäpiillä, kun ajattelen sitä. En kylläkään ymmärrä miksi.

Vielä peruskouluiässäkin onnistuin menemään kauhuelokuvakierroksille, kun näin pimeässä metsässä valon. Kerran ollessani kaverin luona yötä, kaverini väitti että jokin liikkui heidän pihapiirissään valon kanssa. Ai sitä kauhun määrää, sinä yönä ei tyttöjä paljoa nukuttanut. Toisen kerran muistan, kun kävelimme ystävän kanssa konvasta kotiin halki pimeiden maaseutumetsien. Matkan varrella oli "jumalattomien" hautausmaa. Kun kävelimme hautausmaan ohi, olin näkevinäni siellä vihertävän valon. En sanonut sanaakaan kaverilleni, sillä en halunnut pelotella häntä. Ehkä se oli tuikku, ehkä kauempaa kajastava asutuksen valo, mutta kyllä pelotti vietävästi.

Aikuisena olen tullut sinuiksi pimeyden kanssa, enkä ole nähnyt enää mitään mikä pelottaisi. Olen tajunnut, että jos itse on pimeässä metsässä ja joku liikkuu valon kanssa, niin minä näen ennemmin valon kanssa liikkuvan kuin hän minut. Ellei valo sitten ole lähtöisin jostain muusta kuin ihmisen valaisimesta ;)

Pimeydessä leijuva outo valo tunnetaan ympäri maailmaa kansanperinteessä. Puhutaan maavaloista, virvatulista tai haamuvaloista.