keskiviikko 11. marraskuuta 2015

18. Seurakuntakerhon täti

Kun olin pieni, kävin seurakuntakerhossa. Siellä oli muistaakseni aika vähän jeesusjuttuja ja sen sijaan pelasimme ja askartelimme kaikenlaista. Kun pelasimme jääpalloa, olin maalivahtina ja pojat hutkivat kivikkovaa palloa jalkoihini niin, että olin isoilla mustelmilla ja itkun partaalla.

Kerhoa veti nuori, hiljainen ja kiltti nainen, josta pidin kovasti. Hän antoi meille tarroja liimattavaksi käyntikorttiin. Sain häneltä teeruusun värisen tyttökirjan, Katy jotain, jota en jostain syystä koskaan saanut luettua.

Kerran olimme naisen kanssa kahdestaan kerhossa ja istuskelimme vanhassa liikuntasalissa. Aurinko paistoi ristikkoikkunoista, taisi olla kevättalvi. Ohjaaja kertoi minulle, että hän sairastaa syöpää. Kysyin häneltä, kuoleeko hän siihen. Hän sanoi, ettei hän vielä tiedä. Olin hänen puolestaan aivan hirveän pahoillani ja surullinen. Syöpä tuntui samanlaiselta kauhistuttavalta, kaiken tuhoavalta möröltä, kuin ydinsota. Hän oli tähän mennessä jo toinen ihminen, jonka olin kuullut sairastavan syöpää. Isäni velikin oli kuollut syöpään ennen syntymääni.

Sitten seurakunnan kerhoa ei enää pidetty. Meille lapsille ei tietysti kerrottu mitään ohjaajan kohtalosta. En ole koskaan saanut tietää, kuinka hänelle kävi, koska en muista hänen nimeään.