25. Samettiturkkinen hymynaama

Kaupan pihalla vastaan tuli mitä ihastuttavin koiraeläin. Kiinnitin jo kaukaa huomiota siihen, että pienen koiran turkki oli kuin mustaa loimusamettia, kiiltävän, pehmeän, hyvinhoidetun ja huolella harjatun näköinen. Niin kaunis turkki, että saatoin mielessäni kuvitella, miltä tuntuisi silittää sitä: lämpimältä syysyöltä, kun juot laiturilla mukista kahvia ja katselet tähtikirkasta taivasta, joka heijastuu peilityynestä vedestä. Ohi mennessäni katsoin koiraa silmiin ja sekin huomasi minut. Se oli vielä pentu ja meni varmuuden vuoksi omistajansa jalkojen taakse piiloon. Sieltä se sitten kurkisteli hassulla ruttunaamallaan, jolla oli ilmeenä korvasta korvaan ulottuva ratkiriemukkaan oloinen koiranhymy. Jouduin oikein pitelemään itseäni, etten olisi mennyt lässyttämään ja paijaamaan.