Vanhalla lapsuudenkotipaikkakunnallani kävellessäni kävelin vanhustentalojen ohitse ja muistelin siellä asunutta mummoani. Hänenkin kuolemastaan on jo parikymmentä vuotta. Asuntonsa edustalla kasvoi vieläkin pensaita, jotka hän aikoinaan istutti.
Kävin pienenä usein mummon kanssa vanhustentalon yhteissaunassa. Muistan kuinka siellä oli jotenkin huumaava haju tai tuoksu. En tiedä oliko se saunan rakenteista uhkuva puun tuoksu vai joku yhteistilojen puhdistusaine. Toiseksi vahviten mieleen painunut yksityiskohta oli saunassa vallinnut valo, joka oli jostain syystä kuulaan vaaleansininen ja utuinen. Varmaankin saunan ikkunalasit tai kaakelit olivat sävytetyt jotenkin sinervään suuntaan ja aurinko paistoi niiden läpi. Saan vieläkin palautettua mieleeni saunan tuoksun ja jännän autereisen tunnelman. Kuin tilauksesta (!)luin juuri artikkelin, jossa tuo väri oli kuvailtu. Japanilaiset kutsuvat kyseistä sävyä nimellä "mizu", vesi.
Sauna täynnä paksuja, vaaleanpunaisia, poimuisia mummoja kauhistelemassa miten pieni ja laiha pikkutyttö olinkaan. Muistan että minulla oli silloin myös kumma lelu, kristallinkirkas ja lasinen, noin viisi senttiä korkea Eiffeltorni. Sitä en muista kuka sen minulle antoi, ehkä joku saunamummoista. Minusta se oli maagisen hieno.
Kävin pienenä usein mummon kanssa vanhustentalon yhteissaunassa. Muistan kuinka siellä oli jotenkin huumaava haju tai tuoksu. En tiedä oliko se saunan rakenteista uhkuva puun tuoksu vai joku yhteistilojen puhdistusaine. Toiseksi vahviten mieleen painunut yksityiskohta oli saunassa vallinnut valo, joka oli jostain syystä kuulaan vaaleansininen ja utuinen. Varmaankin saunan ikkunalasit tai kaakelit olivat sävytetyt jotenkin sinervään suuntaan ja aurinko paistoi niiden läpi. Saan vieläkin palautettua mieleeni saunan tuoksun ja jännän autereisen tunnelman. Kuin tilauksesta (!)luin juuri artikkelin, jossa tuo väri oli kuvailtu. Japanilaiset kutsuvat kyseistä sävyä nimellä "mizu", vesi.
Sauna täynnä paksuja, vaaleanpunaisia, poimuisia mummoja kauhistelemassa miten pieni ja laiha pikkutyttö olinkaan. Muistan että minulla oli silloin myös kumma lelu, kristallinkirkas ja lasinen, noin viisi senttiä korkea Eiffeltorni. Sitä en muista kuka sen minulle antoi, ehkä joku saunamummoista. Minusta se oli maagisen hieno.
Aikuisena kävin Pariisissa hammamissa. Siellä tuo saunatunnelma toistui etäisenä kopiona. Viileitä värejä, kylpeviä ja toistensa nahkaa uutterasti kuuraavia naisia, utua, lämpimimmän tilan keskellä oleva kylmä vesisilmäke. Vain yhdessä kohtaa saunaa oli niin kuuma että tuli sauna mieleen. Menin vilvoittelemaan vesisilmäkkeeseen ja viivyin siellä melko kauan, kun muut puolestaan kävivät vain kastautumassa. Ranskalaiset alkoivat tuijottaa kummissaan.
Kun makoilimme laatoilla, katto näytti todella merkilliseltä, kun höyry leijui kaariholvien pohjalla. Kaariholvien koristeluissa näkyi jotain vihreää, kenties jotain levää. Katosta putosi suoraan silmääni iso vesipisara.
http://www.iflscience.com/editors-blog/there-is-no-word-for-this-color-in-english-but-there-is-now-in-japanese/
Kun makoilimme laatoilla, katto näytti todella merkilliseltä, kun höyry leijui kaariholvien pohjalla. Kaariholvien koristeluissa näkyi jotain vihreää, kenties jotain levää. Katosta putosi suoraan silmääni iso vesipisara.
http://www.iflscience.com/editors-blog/there-is-no-word-for-this-color-in-english-but-there-is-now-in-japanese/
